Työntekijän vahingonkorvausvelvollisuus

Työsopimuslain 51 §:n mukaan työntekijän, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö työsopimuslaista tai työsopimuksesta johtuvia velvollisuuksiaan tai aiheuttaa työsopimuksen purkamisen työnantajan toimesta, on velvollinen korvaamaan siten aiheuttamansa vahingon vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan.

Ko. pykälässä viitataan yleiseen vahingonkorvauslakiin, jossa tarkemmin säädetään niistä perusteista, joiden mukaan työntekijän korvausvelvollisuutta arvioidaan. Siinä todetaan, että vahingosta, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa työtoverilleen tai sivulliselle, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

Edellä mainittuja korvausperusteita sovelletaan työntekijän aiheuttamiin vahinkoihin työnantajaa, työtoveria tai sivullista (esim. asiakasta) kohtaan. Työntekijän korvausvelvollisuus on huomattavasti lievempi kuin työnantajan, jonka tulee aina korvata tahallisesti aiheuttamansa vahinko täysimääräisesti. Työntekijän kohdalla on useita korvausmäärää alentavia seikkoja, jopa tahallisesti aiheutetussa vahinkotilanteessa saatetaan korvausta poikkeuksellisesti alentaa.

Millaisissa tilanteissa työntekijä sitten saattaa joutua korvausvelvolliseksi työnantajalleen? Esimerkkinä on korkeimman oikeuden vuonna 1989 antama ratkaisu, jossa osapuolet olivat sopineet, että työnantaja osallistuu työntekijän opiskelukustannuksiin ulkomailla 3 vuoden ajan ja työntekijä puolestaan sitoutuu työskentelemään sen jälkeen vähintään 1 vuoden ajan työnantajan palveluksessa. Työntekijä irtisanoutui aikaisemmin ja joutui korvaamaan 1/3 (80.000 mk) työnantajan vaatimasta määrästä.

Usein tulee esille, onko työntekijä korvausvelvollinen hänen erotessa määräaikaisesta työsuhteesta kesken määräajan, kun hän on saanut tai saamassa uuden vakituisen työpaikan. Periaatteessa määräaikainen työsopimus sitoo molempia osapuolia. Työnantaja ei voi lakkauttaa sitä ennen määräajan loppuun kulumista eikä työntekijä voi kesken kaiken lopettaa. Kuitenkin käytännön tilanteissa työnantaja ei kovin aktiivisesti ole työntekijältä korvauksia vaatinut. Tämä johtunee siitä, että aiheutunut vahinko yleensä jää pieneksi, esim. uuden työntekijän hakemisesta aiheutuneet kulut.

Työsopimuslain 38 a §:ssä on säädetty korvausvelvollisuudesta tilanteessa, jossa työntekijä eroaa irtisanomisaikaa noudattamatta. Tällöin työntekijä on, työnantajan vaatiessa, velvollinen kertakaikkisena korvauksena suorittamaan työnantajalle irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän. Kertakaikkinen korvaus tarkoittaa, ettei työnantaja voi missään olosuhteissa vaatia korvauksena enempää, vaikka vahinkoa olisi syntynyt enemmänkin työntekijän yhtäkkisestä eroamisesta.

Takaisin